Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun.

päevää vaa kaikille, täällä kirjoittaa yksi harvinaisen vittuuntunut ihminen. Voi luoja oikeesti. Tiiättekö ne päivät ku kaikki on sujunu kivasti ja sitte tuut kotia ja yhtäkkiä on ku sun niskaan syydetään sun koko elämän pitunen syntilista, sulle valitettaan joka ikisestä asiasta mikä edes liittyy suhun, et saa ees hetken rauhaa ja tuntuu että sun olemassaolo haittaa kaikkia talossa olevia? Ja voi luoja ku en voi mennä ees reeneihin purkamaan mun vitutusta ku selkä on vammanen.

VOIKO IHMISTÄ VITUTTAA NÄIN PALJON?

Taidampa mennä jonnekkin koloon enkä koskaan tuu ulos.

Huh. Nyt ku sai ton systeemistä nii sirrytäämpä ilosempiin asioihin! :-D Viikonloppu meni railakkaasti isosleirillä ja empä oikeen keksi mitään valittamista! Oon myös tosi ylpeä itestäni ku oon venytelly melkeen joka päivä. Ja oon jopa jaksanu kaivella kameraa esiin! Mites se on ku kesällä muut ihmiset on tosi aktiivisia ja aikaansaavia nii mää herään mun horroksesta syksyllä? Ihanaa vaa aatella ku tullee pimeitä myrskyisiä öitä ja tuut reeneistä tosi väsyneenä ja märkänä ja sitte käyt saunassa, vedät villasukat jalkaan ja käperryt sohvan nurkkaan teemuki kourassa. ♥

Come to the dark side..... mjeh

 Mut määpä käppäsen tästä saunaan, nauttikaa syksystä wee ♥